Mesonut on pustan poika suosittuna aina,
monelle hän ollut on lahja sekä laina.
Lemmellä jos leikki, piti silmäpeliä,
kyliäkin kulki, oli kipinä.

Stociksella tuoksui Chanel, toiset leikki hippiä,
Mossessansa pustan poika käytti mimmikippiä.
Eikä ollut juonen juntti hetken tullen empinyt,
potkukelkassakin on hän kuutamolla lempinyt.

Elämää, elämää,
Zandor elää elämää.
Lohtuna hän naisten on,
kiertää kera auringon.
Kerran löysi Hikiän,
nyt sen ymmärrän,
rakkautta etsi hän.

Hikiällä suonissa nyt virtaa veri tumma,
Pustan poika Zandor oli naisten mukaan humma.
Kera timantin ja minkin syntyi paloa,
tunteen kukat kuumat tuotti janoa.

Zandorimme jälkeläiset kaikki tuntee silmistä,
repäisty ne on kuin onkin suoraan pustan filmistä.
Joka toinen täällä on jo Zandor cowboyn miniä,
tarvitse ei Hikiällä tiedustella nimiä.

Elämää, elämää...

Perintönä säilynyt on Zandorinkin taito,
kaksosilla molemmilla hallussa on kaiho.
Katse kutsuvin on samaa silmäpeliä,
paikankin voin taata, se on Hikiä.