Yksinhuoltajan rokki

Hän on mun kestokaipuuni, Maria-Annastiina,
silmät, hymy vangitsevat, on onna se piina.
Yksinhuoltaja hän on ja viehko elämässä,
ilman häntä harhailin mä pitkin pimeässä.

Mä ummet, lammet latelin ja uhoin unelmista,
pilvilinnat rakensin ja satuja tulevista,
tunteitakin pilvin pimein, rakeita, kuuroja.
Arvata voit miten kävi, - hän leikki kuuroa.

Onneain, onneain etsin, rakastuin,
jakaa kanssaan haluan
tunteen ihanan.
Onneain, onneain etsin, rakastuin,
jakaa kanssaan haluan
sen tunteen ihanan

Fanfaari ei silloin soinut mulle sillä hetkellä,
ei unelmat ne elätä, soittela sain lehdellä!
Rakkaus ja rohkeus toivat lisää pinnoja,
vanha konsti paras konsti se kaatoi linnoja.

Onneain, onneain etsin rakastuin,
jakaaa kanssaan haluan
tunteen ihanan.
Onneain, onneain etsin, rakastuin,
jakaa kanssaan haluan
sen tunteen ihanan.