Tooris

Niin kuin ässä pakassa on pimu almanakassa
ihan ilman paitaa rakohuulin työmaakopin lautassa,
kuutentuuman naulassa.
Hän on paiste elämälle,
saan terkkuja mä laittaa hälle.
Katson kuvaa tullen mennen,
niin en tuntenut mä ole vielä koskaan ennen.

Allakkaan, allakkaan,
katson allakkaan.
On Tooris mulle houkutusta almanakan laitassa
kuutentuuman naulassa.
Allakkaan, allakkaan,
katson allakkaan.

Allakka arvaa mietteeni mun ja myös rakkauten,
mä päiväuntani uneksien saan omaksi Tooriksen,
vaan kerro kaikille en.
On Tooris ukkojen huulilla
ja pomokin silmät zuumilla
katsoi reijillä suurilla,
minä pärjäilen tällä mun tunteeni tuurilla.

Allakkaan, allakkaan, jne.

Joskus on tuuri, joskus ei, sen tiesivät sakissa.
Lähtee lierit hatusta ja pyörii ne nappulat takissa
tuon tuurini tahdissa.
Tooris mun tuntee salaisuuten,
palavan liekin, kaipauksen.
Varttuu mies poikaklopista,
kun viikon työmaakopissa ollut on opissa.

Allakkaan, allakkaan,
katson allakkaan,
On Tooris mulle houkutusta almanakan laitassa
kuutentuuman naulassa.
Allakkaan, allakkaan,
katson allakkaan.

Säv. sov. es. Markku Tommila, san. Niilo Munde
Finmd0400007
2004