Tapsa Vaaran Tarina

Tapsa Vaaran elämästä syntyi monta tarinaa,
sielua hän hiillosti ja tunteen arinaa.
Syttyi liekki, hehkui hetken, silloin löytyi satumaa,
kaipuun kukka, kauniit sanat hellät tunteet hehkuttaa.

Katseellaan hän sytytteli liekin moniin sydämiin,
kaipuun kukat istutti hän mieliin herkimpiin.
Hetken tullen paljonkin voi joku antaa onnestaan,
yksinäisen sydämensä antaa aina kokonaan.

Satumaa, satumaa, sinne sydän halajaa,
kaipuun kukka suloisin sinut onneen johdattaa.
Satumaa, satumaa, sinne sydän halajaa,
kaipuun kukka suloisin sinut onneen johdattaa.

Lauluissa ja tarinoissa hänet täällä muistetaan,
liljat kauneimmat ja ruusut, satu onnenmaan.
Säkeen säkeeseen hän liitti, sadun uuteen tarinaan,
hiilloksella paloi arpi usein paikkaan arimpaan.

Aikanansa hänkin muutti autuaitten maisemiin,
sydämissä surevissa häntä kaivattiin.
Surevaiset, kaipaavaiset saattoi hänet viime matkalleen,
lasten kanssa ohjasivat purren onneen ikuiseen.

Satumaa, satumaa, jne.