Santun jäljet

Lesken luona oli Santtu ollut illan kylässä,
korvaamaton oisko ollut ukko silloin hyvässä.
Hoitanut hän oli hommat, oli nähty syömässä,
mennen tullen kylän miehet laudalta on lyömässä.

Puuhistansa eihän Santtu muille puhu pukahda,
lesken viereen eihän ukko kesken kaiken nukahda.
Tarvinnut ei miehen ole reissujansa katua,
mökillä hän elelee ja elättelee satua.

Hosumaan, hosumaan, mitä suotta hosumaa,
homma hoituu ajallaan, Santtu toimii tavallaan.

Nyt on Santtu kylässämme enemmän kuin kaivattu,
homma pantu alulle ja turhat esteet raivattu.
Lesken sänky kun on maattu, esileikit leikitty,
siihen mennessä on Santun sängyn paikka mietitty.

Tarttunut on Santtuun tätä sykettä ja menoa,
hosuen ei silti hyvä, senssit voisi sekoa.
Pari vuotta vasta mennyt, liekki on jo alulla,
saunan takaa veli tallaa polkuansa halulla.

Hosumaan, hosumaan, mitä suotta hosumaan,
homma hoituu ajallaan, Santtu toimii tavallaan.

Leski on jo käynyt kerran siellä Santun tuvassa,
kaikkea on luvattu ja enemmän on luvassa.
Vihjeestä on Santtu voinut jotakin jo oppia,
esteitä ei enempiä, jos ei tule stoppia!

Hosumaan, hosumaan, mitä suotta hosumaan,
homma hoituu ajallaan, Santtu toimii tavallaan.
Siellä jossain tuvassa, enemmän on luvassa,
hosumaan, hosumaan, mitä suotta hosumaan.

Säv. Jarmo Jylhä, san. Niilo Munde
Finmd9800011
1998