Ruuskanen sai nähdä sen

Sallittu ei sitä ollut ennen Ruuskaselle,
kuullut oli asiasta, käsi sydämelle.
Kertonutkin joku oli siitä joskus joukossa,
Ruuskanenkin puhui siitä ja eli toivossa.

Jossakin on kaipuunkukka, jossain satumaassa,
joku sanoi varttuneen sen maalla lehmihaassa.
Juhannuksen seutuvilla se eli sydämissä,
illan hämärissä se on jossain eksyksissä.

Ruuskanen sai nähdä sen - ruusun punaisen.
Ruusupuu, suppusuu, kukka rakkauden.
Onnenmaa, lemmenmaa,
sinne kaipuu katoaa.
Ruuskanen sai nähdä sen,
kaipuunkukan, rakkauden.

Joku tiesi senkin, että se ei pidä vettä,
mehiläiselle se silti enemmän kuin mettä.
Ruuskanenkin tahtoi olla se lempo mehiläinen,
kesäyö sai nähdä sen, se kerta ensimmäinen.

Kaipuunkukka Ruuskasella on päivin mielessä,
ilta illan perään tuntuu värinöitä miehessä.
Jos ei olis kaipuunkukkaa, jotain olis pielessä,
ampiainen silloin nukkuis ampiaisen vieressä.

Ruuskanen sai nähdä sen - ruusun punaisen. jne.

Säv. O. Nuutimo, san N. Munde, sov. U. Enckell, P. Enckell, V. Juntunen
Finmd 0500006
2005