Nuohoten

Ei käynyt postin kulku ihan normista,
tyttärelle viesti meni hormista.
Mä kirjeen kirjoitin, pudotin piipusta,
ukko siellä urvahteli, nousi kiikusta.

Eikä ollut kyse myöskään leivästä,
perääni mun kohta lensi pari seivästä.
Lähtö mulla taisi olla melko nopea,
jälkeeni jäi tuhkaa sekä nokea.

Nuohoten, nuohoten,
onneani jaan,
nuhoten, nuohoten,
katson maailmaan,
voitan sydämen,
löydän rakkauden.
Nuohoten, nuohoten, jne.

Vanhan saunan löyly, pehmyt suloisin,
mökin pienimmän on kutsu lämpimin.
Pahemmin sen piippukaan ei ollut noessa,
löylyssä sen oltu on jo monessa.

Iloisena putsaan sen mökin piippua,
kirjelippu harjassa saa usein kiikkua.
Sopu siellä vallitsee, ei koskaan napina,
ennen nukahdusta kuuluu natina

Nuohoten, nuohoten, jne.

Säs. sov. es. Markku Tommila, san. Niilo Munde
Finmd0400002
2004