Mummon huussi

Mummon polku huussille jo peittyy heinistä,
huussin laudat revitty on riihen seinistä.
Sen seinillä on maisemia sekä kukkia
ja mummo siellä paukutellen latas tuhtia.

Päreitä on katolla ja sydän ovessa,
helpotuksen huokaus käy mummon povessa.
Siell´ kukkui käki koivikossa huussin takana
ja mummo senkin kuittas, kuten oli tapana.

Huussin takaa, huussin takaa,käki varoittaa.
Kukkuu, kukkuu riippakoivussa.
Huussin takaa, huussin takaa
käki varoittaa
Kukkuu, kukkuu,
varo pallosalamaa.

Pottupelto kukki, tuoksui multa vaosta,
kyläneuvos huussiin kurkki seinän raosta.
Ja näki mitä näki, jälki vain on kamala,
se mummon paukku parhain oli pallosalama.

Huussin takaa, jne.

Siinä meni sekä että turha tärkeys,
loppuihan se senkin sortin sopan hämmennys.
On Horisko jo kirjoitellut uutta piisiä
ja mummokin se laukoa voi pelkkää iisiä.

säv. V. Juntunen, san. N. Munde, sov. P. Huttunen, es. Janne Heino
Finmd0600004
2006