Lekuri

Ovaskainen oli kylän ainut lekuri,
reseptejä kirjoitteli, hoidot hoiteli.
Kuunteli ja tutki sielun, pääsi jyvälle,
harva leku sillä lailla näkee syvälle.

Suonikohjut, pukamat hän on jo listinyt,
autuaiksi sillä tulleet kunnon kristityt.
Seutu oli rikas, kun hän tuli kylälle,
kilissyt on lekun pussi, kuuluu hyvälle.

Lääkäriin, lääkäriin!
Ovaskainen tutkii sielun, pääsee jyvälle,
Lääkäriin, lääkäriin,
harva leku sillä lailla näkee syvälle.
Lääkäriin, lääkäriin,
Ovaskainen tutkii sielun, pääsee jyvälle.
Lääkäriin, lääkäriin,
harva leku sillä lailla näkee syvälle.

Aspiriinin lisäksi on syöty nitroja,
pistellyt on rintaa sekä niskoja.
Ovaskaisen ohjekirja vastaa aapista,
korkattuna lääke löytyy nurkkakaapista.

Varoitellut on hän meitä usein laakista,
lähteehän se henkiriepu äkin raakista.
Miehillekin löytynyt on apu purkista,
esteitä ei enempiä lemmenpuuhista.

Lääkäriin, lääkäriin! Jne.

Sielujakin Ovaskainen osaa hoidella,
sanoilla ja salvoilla voi haavat voidella.
Molempia kokeili hän meidän kylissä,
nyt hän vankina on hellimmässä sylissä.

Lääkäriin, lääkäriin!
Ovaskainen tutkii sielun, pääsee jyvälle,
harva leku sillä lailla näkee syvälle.
Lääkäriin, lääkäriin, jne.

Säv. E. Vepsäläinen, san. N. Munde, sov. U. Enckell, P Enckell
finmd 0500011
2005