Kirje Hesasta

Terkkuja mun Hesasta,
Suomi-juntin Mekasta.
On juna meidät tänne tuonut,
systeemi on leivän suonut,
ei kuolla ikävään.
Löydät minut assalta,
vippareiden kassalta.
Joku toinen oli käynyt luukulla,
uraputki edessä, ei kotiin vielä tulla,
on usko elämään.

Kotiseutu kauas jäi, jäi sinne kaipaus.
Kaupunki lupaus, se oli uskallus.
Löytäneeni luulin Mekan, tuulentuvan näin,
yksinäisen vaellus on aina kotiinpäin, - kotiinpäin.

Kirje täältä Hesasta,
Suomi-juntin Mekasta.
Kohtalo on tänne tuonut,
tulevan on moni juonut,
ken uskoi parempaan.
Viihtynyt oon joukossa,
pärjään hyvin loukossa.
Kesäisin on kämppä Hakaniemessä,
osaan sinne yksin polun, vaikka sitten pienessä,
ei petä askelkaan.

Kotiseutu kauas jäi, jne

Virkakirje Hesasta,
Suomi-juntin Mekasta.
Luojan luoman Luoja luonut,
syntyä on tänne suonut,
jos uskoi kohtaloon.
Talven viima, pakkanen,
tehtävänsä hoiti sen.
Juna kotiin päin jo matkaa Hesasta,
matkassaan on onnellinen Suomi-juntin Mekasta,
käy matka aurinkoon.

Kotiseutu kauas jäi, jäi sinne kaipaus.
Lupaus, jos lupaus, se oli uskallus.
Kotiseutu kauas jäi, jäi sinne kaipaus.
Lupaus, jos lupaus se oli uskallus.
Löytäneeni luulin Mekan, tuulentuvan näin,
yksinäisen vaellus on aina kotiinpäin,
- kotiinpäin.

Säv. sov. es. Markku Tommila, san. Niilo Munde
Finmd0400001
2004