Kettu-Repo ja Jänö-Jussi

On Kettu-Repo Jänöä se usein vahdissa,
se metsästäjän lailla on illoin jahdissa.
On silmät kiiluvaiset sillä ja tippa kielessä
ja jänispaisti Ketulla on päivin mielessä.
On Reposella niin ja näin vain lientä keitossa
ja vapaana käy Jänö-Jussi metsän peitossa.

On Kettu vahdissa,
se öisin vahdissa.
On aukko aidassa,
ahon laidassa.
On lientä keitossa
ja Jänö peitossa.

Kas Jänö-Jussi tietää sen, on aukko aidassa,
se sopivasti mentävä on pellon laidassa.
On Kettu-Repo illan tullen siellä passissa
ja elkeet sen kuin Jänö-Jussi ois jo kassissa.
Ja alla kaalin suurimman on turma jänösten,
se sudenkuoppa, surmanloukku, Kettu kaivoi sen.

On Kettu jahdissa, jne.

Mut Paha-Susi Ketusta se tahtoi saalista,
käy Jänö-Jussi varoen, syö lehden kaalista.
Susi-hukka, Kettu-Repo juoksi pellon poikki,
ja Kettu viekas vipunen omaan kuoppaan loikki.
Nyt on kipeänä sillä mieli sekä peppu
ja Jänö nauravainen, täynnä on sen reppu.

Säv. sov. Antero Brandt, san. Niilo Munde
Finmd9700004
1997