Kesähuussi

Tuttu polku huussille jo peittyy heinistä,
huussin laudat revitty on riihen seinistä.
Sen seinillä on maisemia sekä kukkia,
ja kuvan mummo kehrää sekä polkee rukkia.

Päreitä on katolla ja sydän ovessa,
helpotuksen huokaus, - ei yksin povessa.
Siell´ kukkuu käki kuusikossa kelomännyssä,
mä nuoren vaimon kanssa istun käsikännyssä.

Huussin takaa, huussin takaa,
käki kukahtaa.
Kukkuu, kukkuu kelomännyssä.
Huussin takaa, huussin takaa,
käki kukahtaa.
Kukkuu, kukkuu,
vaimo istuu vieressä !

Ne äänet oli kesäisiä luontoääniä,
kelpasihan paukutella, riitti lääniä.
Pojat siellä laukoivat ja antoi päristä,
tais pärekatto irrota ja huussi täristä.

Huussin takaa, huussin takaa, jne.

Pottupelto kukki, tuoksui multa vaosta,
järvenselkä sinne vilkkui seinän raosta.
Se toinen reikä toisen viereen oli sorvattu,
ja monta muiston mutjautusta siellä kullattu,
niin monta muiston mutjautusta siellä kullattu.