Kanttori Asikainen

Kanttorimme Asikainen tykännyt on naisista,
kirkkokuoron naiset sanoo, sehän tykkää kaikista.
Luettu ei sitä ole kanttorille viaksi,
rovastia homma pisti silti usein vihaksi.
Kastanut hän lapsia on jo kymmen(en).
Isistä mä puhu en, se salaisuus on rouvien.

Veisatkaa, veisatkaa!
Asikainen pappilassa asialla taitaa,
rovastilla päällänsä ei housua ei paitaa.
Oisko näissä kuvioissa enää mitään laitaa,
on rovastilla kämmenissä pätkä piha-aitaa.

Onnestansa riittänyt on kylässämme kaikille,
nuotilla ja ilman sitä Mirkulle ja Maikille.
Lahjaksi on Asikainen saanut kultalusikan,
puhelahja peitonnut on herran sekä musikan.
Onnensa voi kohdata vain jos on ilo tehdessä,
tarissut on kanttorimme pitäjämme lehdessä.

Veisatkaa, veisatkaa! Jne.

Pörrännyt on Asikainen kukassa kuin kukassa,
tahtipuikko oli ollut kotvan aikaa hukassa.
Sisuskumi, harmaa parta nyt jo näkyy peilistä,
rovastikin rauhoittui, jo näkyy pohja leilistä.
Kanttorimme eihän silti luopunut ei leikist(ä),
menovettä vielä irtos miehen peltiheikistä.

Veisatkaa, veisatkaa! Jne.

Männä yönä Asikainen taisi ottaa sahtia,
rovastikin terhakoitui, piti yöllä vahtia.
Pappilassa kanttoria joku ootti kovasti,
vesiperän sinä yönä sittenkin vei rovasti.
Laulut oli laulettu ja nuotitkaan ei pilalla,
pappilassa vävynä hän nyt on vanhan tilalla.

Veisatkaa, veisatkaa!
Asikainen pappilassa asialla taitaa,
rovastilla päällänsä ei housua ei paitaa.
Oisko näissä kuvioissa enää mitään laitaa.
Veisatkaa, veisatkaa!
Asikainen pappilassa asialla taitaa,
rovastilla päällänsä ei housua ei paitaa.
Oisko näissä kuvioissa enää mitään laitaa,
on rovastilla kämmenissä pätkä piha-aitaa, pätkä piha-aitaa.

Säv. sov. es. Markku Tommila, san. Niilo Munde
Finmd9800009
1998