Hilpeä Tahvo

Tahvolla on kuivat pehkut pehkon alla vintissä,
Kuivat puut myös liiterissä kuten rivit intissä.
Menossa ja meiningissä pesue saa luutia,
pussillinen miehessä on vielä ruutisa.

Hilpeä soi Tahvon hitti raitilla ja pihalla,
pitsilahje meni yli sillä likalla.
Ruutia, ruutia kylmää vettä,
sai saavillisen vettä,
kylmää vettä,
antoi huutia.

Tanssikengät tallella on yhä Tahvon kaapissa,
luvut jäivät vähän kesken, arvailee hän aapista.
Joka kesä onhän käynyt kerran lavatansseissa,
seikkaillut on sielu pohkeissa ja lanteissa.

Eksy eihän Tahvo eikä mikään ole pielessä,
ihanaa ja viatonta liikkuu Tahvon mielessä.
Pilvilinnat unelmista rakentuvat unissa,
mielin määrin pörrää kauneimmissa kukissa.

Hilpeä soi Tahvon hitti raitilla ja pihalla, jne.

Viittä vaille viettelyskin oli melkein tipalla,
oli nähnyt pitsilahkeen vilahtavan likalla.
Mietiskellä sitä piti ihan yksin rauhassa,
kylmää vettä saavin kaatoi päälleen saunassa.

Ruutia, ruutia kylmää vettä,
kylmää vettä,
antoi huutia,
antoi huutia!

Säv. O. Nuutimo, san. N. Munde, sov. U. Enckell, P. Enckell, V. Juntunen
finmd 0500012
2005