Helsinkiä vossikalla

Tää eka homma ajurin on tärkein Helsingin,
vormutakki mun on verkaa ja ryhti kenraalin.
Tinanappi, koppalakki ja nauha valkoinen,
katseilta et välty kanssain, myös ruuna tietää sen.

Kyydissäni pääset, näet Espan sekä Mantan,
huomaat kaaret kauniit neidon, vartensa ei tantan.
Ruuneperin vänrikistä lausun värssyn verran,
Leinoakin osaan säkeen, opettelin kerran.

Kauppatorin laitamilla huomaat pressan linnan,
ruuna kanssain portilla sen seissyt rintarinnan.
Ansainnut on ruuna siellä itsellensä pinnan,
prinsessalta vilkutukset saanut ihanimman.

Tää hieno homma ajurin on tärkein Helsingin, jne.

Kiven patsaan kierrän kerran, tunnistan myös Iitan,
esiripusta sen saisin itselleni viitan.
Hänen kanssaan näyttelen mä näytelmistä parhaan,
ruuna meidät kuljettaisi onnen ruusutarhaan.

Arkatian morjestan ja Kustin sekä Allin,
pressoja mä tervehtän ja vihellän tään rallin.
Hesperian nykypystit väistän tullen mennen,
Marskin kohtaan marssien kuin paraatissa ennen.

Tää upee homma ajurin on tärkein Helsingin, jne.

Paavo Nurmi juoksuun pantiin ihan ilman paitaa,
Stationin kiertäneekö pitkin ulkolaitaa?
Sipelius puhaltelee, putket ääntä raikaa,
kanssaan laulan säveliä, Vinlantia kaikaa.

Tää hieno virka ajurin on tärkein Helsingin, jne.

Es. Jukka Heino ja Kokemäen Mieslaulajat Säv. Jukka Heino, san. Niilo Munde, sov. Jarmo Jylhä
FIFDT9900011
1999