Fatima ja Palmupuu

Arabian hiekka hehkui sielun polttaen,
sheikin kaunein ex kun vei mun herkän sydämen.
Tähtitaivas, välke sen ja liike lantion,
tummat silmät gasellin ne lupas nautinnon.

Kerroin sata satua ja vähän toisesta,
Fatima sen arvas olen tullut Suomesta.
Kameleita mulla oli yli tusinan,
selvän teki, nekin meni vuoksi Fatiman

Fatima ja palmupuu, tähtitaivas, öinen kuu, tummat silmät kaaret huulien.
Fatima ja palmupuu, tähtitaivas, täysi kuu, liike lantion luo hetken sen,
ja liike lantion luo hetken sen.

Hetken kaikkein hellimmän koin kanssa Fatiman,
päiväunen onnellisen, sadun kaihoisan.
Kuiskin hälle silmistä ja kehuin lannetta,
olin kiltti, olin liki, oli poltetta.

Päiväuni antoi otti, kävi lainasta,
ujosti hän salli mulle palan taivasta.
Saduista näin kauneimman, sen unen sinisen,
tunteenkukan suloisimman sai ja sydämen

Fatima ja palmupuu, tähti taivas öinen kuu, jne.

Taipui varsi, taittui lilja, tähdet näki sen,
poissa polte, gaselli ja leikki lanteiden.
Unta kaiho, kamelit ja pala taivasta.
Terveisiä Fatimalta Arabiasta!

Fatima ja palmupuu, tähtitaivas, öinen kuu, tummat silmät, kaaret huulien.
Fatima ja palmupuu, tähtitaivas täysi kuu, liike lantion luo hetken sen,
ja liike lantion luo hetken sen.

Säv. Jarmo Jylhä, san. Niilo Munde, artisti Jouko Niuha
Finmd0800001
2008