Arskan Pikkujoulu

Arska pikkujouluja jo viettänyt on tusinan,
sahtitonkka korvannut on pullan sekä rusinan.
Lähtenyt on masennus ja häipyneet on huolet,
jengillensä Arska jakoi tonkastansa puolet.

Pukkinakin Arska kulkee ahkerasti kylissä,
levännyt on tarpeen tullen sylissä kuin sylissä.
Muistot parhaat pantannut on hän pikkujoulusta,
kiitelty on Arskaa joulutouhusta.

Joulusahti on jo pantu,
maltaat kypsyy tonkassa.
Varvasta ei vaivaa kihti
eikä reuma lonkassa.
Hiivaa sekä sokeria
tonkkaan meni koko kauhalla.

Joulumieltään eihän Arska koskaan ole salannut,
kaikki kylän yksinäiset on hän joskus halannut.
Kinkkua ja torttuja on lahjaksensa saanut,
villasukat matkaan pantu, joku pani raanut.

Illansuussa joulupukki sahtia on maistellut,
tonkkaankin on kurkistellut, prosentteja haistellut,
pohjalta sen kuului vielä pienen pientä porinaa,
kyllä siitä jengille riittää jorinaa.

Joulusahti on jo pantu, jne.

Loppiaisen tietämissä Arska luopuu sahdista,
kokemusta kosolti on maltaitten jo mahdista.
Sahtitonkka tallessa on taas ja Arska vintillä,
koko homma hoituu tasan kympillä.

Joulusahti on jo pantu, jne.

Säv. Veikko Juntunen, sov. Risto Närhi, san. Niilo Munde, es. Tanja Jäppinen
Finmd0000001
2000