Aarnikansan WeePeeKoo

Palomiehen kypärä on virtahevon päässä,
vyötäröllä vyö ja solki lähtöön joka säässä.
Päällikkönä kirahvi se ylitse on muiden,
näkee savut savannin ja näkee yli puiden.
Harjoitus on oka päivä vähän ennen kuutta
ja elefantin kärsä on letku sekä ruutta.
Weepeekoo, weepeekoo, aarnikansan weepeekoo.
Harjoitus on joka päivä jne.

Palokunnan juhlissa on koko aarnikansa,
päällikkö ja ruutat, letkut kaikki paikallansa.
Torvisoitto kantautuu ja lasten sydän sykki,
kesken juhlahulinan jo laukes vesitykki.
Se elefantin leikkimieltä oli koko metku,
sillä aina kunnossa on ruutta sekä letku.
Weepeekoo, weepeekoo aarnikansan weepeekoo.
Se elefantin leikkimieltä jne.

Kesäjuhlan kohokohta oli ohimarssi,
jotain meni pipariksi, melkein tuli farssi.
Elefantti virtahevon varpaille kun polki,
kypäräkin kallistui ja vyössä katkes solki.
Säkkijärven polkka meni silloin takaperin,
rauhoittuihan virtahepo siitä vähin erin
Weepeekoo, weepeekoo, aarnikansan weepeekoo.
Säkkijärven polkka meni jne.

Ensi vuonna Afrikassa on taas kesäjuhla,
kaikki lapset pääsee mukaan, jos ei ole tuhma.
Elefantin kärsääkin saat ihan vähän käyttää,
näet miltä paloruiskun vesiletku näyttää.
Kirafikin laulaa laulun, lapsille jo tutun,
sarvikuono pitää puheen, kertoo vanhan jutun.
Weepeekoo, weepeekoo aarnikansan weepeekoo.
Kirahvikin laulaa laulun jne.

Säv.sov Esa Sihvola, san. Niilo Munde
Finmd9500004
1995