Aarnikansan aapiskukko

Aarnikansan aapiskukko oli nähnyt unta,
Afrikassa oli talvi, saharassa lunta.
Kirafilla oli ollut järki melkein jäässä,
elefantillakin lunta oli kärsän päässä.

Virtahepo, sarvikuono Saharassa suksi,
umpilampi, umpihanki, katosihan uksi.
Kukko kiekui, lumi suli, aamukin jo koitti,
hepo meni ohi sarven, arvaas kuka voitti.

Lukemaan, lukemaan, kaikki oppii lukemaan,
Aarnikansa aakkosetkin sanoiks pukemaan.
Joku tiesi senkin että aapiskukko muni,
sellainen on Aarnilasten kaikkein paras uni.

Keskenhän ne meinas jäädä sarvikuonon luvut,
siitä tehdään presidentti kertoivat jo huhut.
Homma hoituu kätevästi kylää kulkemalla,
kätellä saa aarniksansaa silloin urakalla.

Aapiskukko näki senkin missä piilee muisti,
elefantin kertotaulu mennen tullen luisti.
Tohtorinkin hatun sai, proffessoriks tuli,
aarnikansa äimisteli kunnes lumi suli.

Lukemaan, lukemaan, jne.

Olisihan aapiskukko nähnyt lisää unta,
sillä kertaa satanut ei enää lisää lunta.
Ensi yönä kukolla on jälleen uusi uni,
joku tiesi senkin että aapiskukko muni.

Lukemaan, lukemaan, jne

Säv. sov. Antero Brandt, san. Niilo Munde
Finmd9700002
1997